Äkki-haastattelu Maria Teerin & Janne Nabbin kanssa

Janne Nabb and Maria Teeri in front of Eila Kinnunen's painting in the dark

                                                                                       photo: Juho Jäppinen

Äkkigallerian haastattelu Maria Teerin ja Janne Nabbin kanssa sunnuntaina 7.4.2013.

Tervetuloa Äkkigallerian kuudenteen residensiin Jyväskylään Maria ja Janne!

Äkki: Työskentelette paljon erilaisissa tiloissa, millainen tila on Jyväskylä?

JN: Suoria katuja ja kaarevia rantateitä, aika pölyistä tähän vuodenaikaan, ja paljon vähemmän lunta kuin odotettiin olevan (Helsingissä on enemmän).

MT: Monet ihmiset ovat pysähtyneet ikkunan taakse gallerialle katsomaan, mitä tilassa on tapahtumassa, eli jyväskyläläisiä näyttäisi kiinnostavan muutokset kadun varsilla.

Äkki: Vietätte seuraavat viisi päivää työskentelemässä tilassa, johon pääsitte eilen ensimmäistä kertaa. Onko tällainen työskentelytapa haastavaa?

JN: On!

MT: Eilen oli innostuspäivä, ja tänään oli hieman ahdistavaa.

JN: Teimme viime kesänä Mäntän kuvataideviikoille samanlaisella aikataululla projektin, joten tilanne on osittain tuttu.

MT: Mäntässä materiaalia oli valmiina ja siitä oli jopa ylitarjontaa, mutta täällä materiaalit on etsittävä. Eli myös paljon uusia mielenkiintoisia elementtejä.

Äkki: Mitä ajattelette uudesta galleriatilasta. Tilahan on varsin pieni. Miten tila vaikuttaa työskentelyynne?

MT: Tila määrittelee aika paljon.

JN: Kun kuulimme, että kyseessä on pieni tila, niin ajattelimme, että sehän on helppo ‘täyttää’, mutta huomasimme, että tilan koko ei käytännössä vaikuta asiaan, vaan pieni ja iso tila vaativat omanlaisensa lähestymisensä, ja periaatteessa suuren määrän itse tekemistä.

MT: Tila oli aika sliipattu, eikä ollut helppoja tarttumapintoja. Eli ei ollut selkeitä ominaisuuksia, joihin tarttua, kuten esim. teollisuushalleissa tai vanhoissa betonisissa varastotiloissa.

JN: Ikkunoissa oli kultaiset teippaukset, seinät shampanjanväreissä, joten se tarjoaa oman mielenkiintoisen mailman.

MT: Paikka on myös mielenkiintoinen. Olemme pizzerian ja varamiespalvelun välissä, korttelin päässä kävelykadusta, mutta kuitenkin jo hieman irti keskustasta.

Äkki: Kuinka yleensä aloitatte projektin toteuttamisen? Onko käynnistyksessä tällä kertaa jotain erilaista?

MT: Työskentely alkaa monesti jostain löydöksestä.

JN: Se voi olla esimerkiksi materiaali tai ajatus.

MT: Tässä se on ollut ehkä enemmän tuosta tilasta lähtöisin.

MT: Normaalisti prosessimme on ehkä hieman pidempiaikaista, ja prosessi kehittyy edetessään.

JN: Tässä ollaan ehkä jatkettu jo olemassa olevan päälle, ja jouduttu vain toimimaan vauhdikkaammin. Meillä on nyt tavallaan uusi väripaletti käytössä.

Äkki: Te olette vakiintuneet työskentelemään parina. Ihmiset haluavat usein tietää, että kumpi on tehnyt mitäkin. Onko teillä pelisääntöjä?

JN: Se on hyvin tapauskohtaista. Joskus se lähtee ehdotuksesta, jompikumpi sanoo jonkun idean, ja sitten homma lähtee liikkeelle. Voi sanoa asioita ääneen ja joku vastaa.

MT: Vastaus ei tietenkään aina ole se mitä on itse odottanut. Ehkä noin kymmenen prosenttia ideoista kehittyy projektiksi asti.

JN: Ei meillä ole selkeitä pelisääntöjä, mutta se on hyvä, sillä näin prosessi pysyy käynnissä ja muuttuu ajan mittaan.

MT: Jos toiselta menee usko projektiin, niin toinen voi tuoda uusia näkulmia ja saada projektia taas eteenpäin.

Äkki: Edellinen residenssiparimme Camille ja Paul puhuivat paljon, että yhteistyö oli dialogia ja piirtäminen oli keskustelua toisen kanssa. Keskusteletteko te töiden kautta, onko kommunikointi työnne keskipiste?

MT: Kyllä se varmasti on.

JN: Koen materiaalit ja ideat keskusteluksi.

JN: Mutta pyrimme materiaaleilla ja ajatuksilla keskustelemaan myös kolmennen osapuolen, eli katsojan kanssa.

MT: Osa keskusteluista ei tietenkään aukea ulkopuolisille. Keskustelu on tärkeää ja vuorovaikutus pitää olla, se on työskentelyssämme keskeistä ja välttämätöntä.

Äkki: Pystyttekö enää työskentelemään itsenäisesti? Voiko tulevaisuudessa olla Janne Nabbin tai Maria Teerin näyttelyä?

JN: Me tavattiin vuonna 2004 ja ruvettiin tekemään yhdessä teoksia 2008, eli neljä vuotta oltiin ‘itsenäisiä’.

MT: Mutta alusta alkaen molemmat kyllä antoivat palautetta ja kommentoi toistensa tekemisiä.

JN: Teimme kyllä samansuuntaisia teoksia, samanalaisilla väreillä yms. Ja aloimme miettimään että eikö voisi sitten tehdä yhdessä...

MT: Mutta nykyisin ei ole enää tärkeää meille, että kumpi on mitäkin tehnyt, eikä se itsekseen tekeminen enää ole luonnollinen tapa toimia, vaikka koko ajan tehdään tietenkin myös omia asioita eri rintamilla.

Äkki: Millaisia esikuvia teillä on ollut vuosien varrella, ja vaikuttavatko ne tekemiseenne?

MT: Lainailemme paljon muilta taiteilijoilta, vaihtuvuutta ja inspiraation lähteitä on loputtomasti.

JN: Mutta jos sanoo jonkun tietyn nimen, niin se taika vähän haihtuu.

MT: Gerda Steiner ja Jörg Lenzlinger vuoden 2006 ARSsissa olivat inspiroivia meille, kun he työskentelivät yhdessä ja tekivät mielenkiitoisia projekteja.

JN: Vesa-Pekka Rannikko on myös yksi mielenkiintoinen tekijä, jonka teokset ovat tehneet vaikutuksen matkan varrella.

JN: Yllättävän monelta taiteilijalta löytää kuitenkin vaikuttavia asioita, joita muistaa vuosienkin päästä.

MT: Viime kesän Mäntässä oli myös paljon mielenkiintoisia tekijöitä ja teoksia. Ja näyttelyn idea oli siellä hieno, joka inspiroi tekemään jotain uutta. Ja dOKUMENTA 13 tietenkin…

Äkki: Kotisivuillanne on lainaus tekstistä, jossa sanotaan, että työskentelynne kierrätysmateriaalien kanssa voi johtaa usein epäsovinnaisuuksiin tai barbaarisiin uudelleentulkintoihin. Voisitteko hieman avata tätä ajatusta?

JN: Tämä oli yhden kuvataideprofessorin tulkinta meidän työskentelystä ja käyttämistämme materiaaleista.

MT: Jos käyttää uusiomateriaaleja, niin monitulkinnaisuus ja ‘väärinluku’ oikeastaan kuuluvat siihen prosessiin.

JN: Olemme koulutukseltamme maalareita, maalarin ei aina tarvitse perustella jokaista viivaa. Kun työskentelemme uusiomateriaalien kanssa, niin kaikilla materiaaleilla on historia, jolloin katsoja tekee erilaisia tulkintoja omien kokemustensa pohjalta. Mutta me käytämme niitä enemmän maalin tapaan.

MT: Tästä saattaa syntyä ajatus barbaarisista väärinluennoista.

Äkki: Huomasin, että kepit ja oksat toistuvat teoksissanne. Onko tämä sattumaa, vai onko taustalla jotain suurempaa? Mitä oksat merkitsevät teille?

JN: Minun mielestä ne toimivat aika monesti sellaisessa roolissa, että ne pitävät jotain esillä.

MT: Telineinä.

JN: Muoto on sellainen, että siihen on hyvä tarttua, kun esim. kävelee JKLssä kämpiltä gallerialle. Se on materiaalinen vastapari...

MT: ...kaikelle sille muovisuudelle.

JN: Että fengshui on kohdillaan. Niitä on helppo ottaa käteen ja mukaan.

MT: Minäkin noukin niitä aina matkoilta.

JN: Ehkä siinä pääsee jollain tapaa lähemmäs alkukantaisuutta.

Äkki: Suomalainen kielitutkija sanoi juuri, että kieliä opetetaan ihan väärin, ja sen sijaan, että kaikille opetetaan englantia, pitäisi olla mahdollisuus opetella monia erilaisia kieliä. Mikä on teidän suhteenne kieliin?

JN: Minun isäni on suomenruotsalainen, mutta meillä ei puhuttu ruotsia kotona. Mutta sain paljon tietoa konkreettisen käsillätekemisen kautta. Korjattiin ja tuunattiin pyöriä ja laitteita. Minä olen oppinut englanninkin tekemisen kautta.

MT: Minä olen aina ollut kirjallinen. Matematiikka, järjestelmällisyys ovat helppoja. Ehkä se tulee sieltä perheeni klassisen musiikin taustan kautta. En ole sinällään ‘innovatiivinen’, vaan tykkään järjestelmällisesti luoda asioita. Eli on erilaisia kieliä, jotka tarjoavat erilaisia tapoja havainnoida maailmaa.

Äkki: Mikä on ensimmäinen muistikuvanne väristä?

JN: Aika paha. Se on varmaan meidän lapsuuden kotipihan koristealtaan turkoosinsininen väri. Hyppäsin sinne ja vesi värjäytyi verenpunaiseksi. En muista tuota värjäytymistä, mutta muistan sen turkoosin värin.

MT: On paljonkin värillisiä muistoja. Sellainen värimuisto tulee mieleen, että piti maata sängyssä ja nukkua päiväunia, mutta ei halunnut. Ajankuluksi hieroin sormilla silmäluomia, ja siitä syntyi erilaisia mielenkiintoisia värimaailmoja.

Äkki: Entäs ensimmäinen muistikuva taiteesta?

MT: Minulla se varmaan liittyy musiikkiin, koska vanhempani olivat silloin muusikoita. Kuvataide on varmaan tullut kirjakuvituksien kautta ensimmäisen kerran.

JN: Isä oli kova rakentamaan ja hän rakensi meille jeepin, joka toimi ruohonleikkurin moottorilla ja sitten lautan, jolla seilasimme läheisen joen yli. Niissä on jonkinlainen vapaudentunne ja kokemus, että se olisi jotain, mitä itsekin nyt haluaisi taiteellaan tehdä. Jotain kokonaisvaltaista kokemista.

Äkki: Ja seuraaviin toivomme yhden sanan vastauksia:

Äkki: Väri

MT: Spektri

JN: Työkalu

Äkki: Prosessi

MT: Kehä

JN: Proseduuri

Äkki: Selitys

JN: Kulman…

MT: …takana

Äkki: Esine

MT: Kumppani

JN: Kvasiobjekti

Äkki: Materiaali

MT: Maali

JN: Kouriintuntuva

Äkki: Aika

JN: Hidastuu

MT: Syklinen

Äkki: Sana

MT: Peli

JN: Uudelleenlöytäminen

Äkki: Sound

JN: Metallinen

MT: Mustarastas

Äkkigalleria 18

 photo: Juho Jäppinen

Janne Nabb and Maria Teeri have just arrived for their week-long residency in Jyväskylä. They will be working on site at Yliopistonkatu 21 until their opening on Friday the 12th of April.
You are welcome to stop by to see the progression of their creation. Visits can be pre-arranged with Äkkigalleria (akkigalleria(at)gmail(dot)com) or directly with the artists.

Welcome to the opening on Friday April 12th 5-7pm.
Yliopistonkatu 21, Jyäskylä

Äkkigalleria 18, a 7-day residency

view of the installation by Maria Teeri and Janne Nabb

Äkkigalleria 18, Janne Nabb & Maria Teeri

Äkkigalleria 18 presents Janne Nabb and Maria Teeri an artist couple based in Helsinki. Janne and Maria are Äkkigalleria’s sixth artists in residency, and will be in Jyväskylä for our shortest residency yet: seven days. An ingenious pair of young artists, specialized in an array of mediums and disciplines will now spend one week outside of their studio to create something new and unexpected. The artists have been systematically working together for over three years. Last summer, their work was part of the Mänttä Taideviikot at Pekkilo and currently they are showing in the Reality Bites exhibition in the Museum of Contempoary Art Kiasma.  

Äkkigalleria 18 will show a new installation of work by Janne Nabb and Maria Teeri. The work for this installation will be made exclusively in Jyväskylä for the Äkkigalleria 18 exhibition. Everything will therefore be made within one week’s time. We hope that this added pressure will spur the artists into producing work which challenges their routine in creation.

This residency is in dialogue with last year’s spring residency by the drawing duet Camille Girard and Paul Brunet, who also produce their work together.  However, because Nabb and Teeri are of Finnish origin, they will not need to spend time/energy on culture shock and observation in same way as many of our foreign residency artists. This will allow the artists a more intense creation period to produce work which focuses on the moment of now.

Äkkigalleria 18,

Yliopistonkatu 21, Jyväskylä

Residency 05.04. – 12.04.2013

Exhibition 13. – 14.04.2013, klo 13–19

The opening will take place on Friday the 12th of April from 5 - 7pm.

Äkkigalleria 18

Äkkigalleria 18 will be a one-week artist residency in early April 2013. Two Finnish artists will be participating in this residency.

Äkkigalleria 17 - Images

 Äkkigalleria 17 installation view. Video work by Verena Kyselka Over water and Underwater in the foreground.

 

 Jude Griebel stands in the light preparations for Caro Trigo's performance.

 

Caro Trigo performs at the Äkkigalleria 17 opening.

 

Äkkigalleria 17 – In the Earth, In the Sky

Äkkigalleria’s seventeenth exhibition is a group exhibition on the broad and personal theme of death. Ten artists, from nine different countries present their own interpretations of the theme.

Äkkigalleria 17 exhibition presents part of the Dying Eyes project by Taiwanese curator, Yeh Chia-Ming (Soundbody Art Lab). The Dying Eyes project looks at individual interpretations of death from a large array of artists primarily from Asia and Europe. Äkkigalleria will show four video productions from this curated ensemble. Along with these media-work, Äkkigalleria 17 will also include painting, drawing, sculpture and installation from North America, Europe and Asia.

The artists participating in this exhibition:

Phyllis Schwartz (CAN) uses a very direct approach to the theme, using dead and decaying fish and marine life to create lumen (contact) prints. She also includes less abstract digital images of the remains found around Salton lake region.

Gregory Gléyot (FR/DE) uses his black and white photographs to look at death from a philosophical perspective, positioning the material and the spiritual at opposite ends of a scale.  

Adrien Millet (FR/CAN) shows a simple photograph, an ode to Mother Earth.

Taishi Nishi (JPN) presents delicate watercolours mounted on wood. His images are narrative frames from a larger story.

Jude Griebel (CAN) shares his recent project Isoäiti created during an artist residency at the University of Lapland. The installation project embodies personal stories of the experience of death, told to the artist and translated into sculptures and drawings.

Herwig Kerschner (AUT) After-Night (Nachnacht, 2009), depicting a dream-like night scene, in

the guidance of imageries symbols, implicitly revealing the absolute beauty of life

passing.

Verena Kyselka(DE) Drinking and drowning (Trinken und Ertrinken, 2003),Over water and under water (Oberwasser und Unterwasser, 2004) in a battle with her own East German past, but as a reflection from today's perspective. In an infinite loop that Kyselka is caught between the upper and the underwater world, on the border between life and drowning. The camera is filming under water, now and then will face Kyselkas exposed, the next moment, the water spills over. The result is an uneasy feeling uncomfortable, as if one in every sense of the word, "the water is up to her neck".

Chen Chieh-Jen (TW) Lingchi : Echos of a Historical Photograph (2003). Lingchi is the ritualistic form of execution, "death by a thousand cuts", practised by the Chinese right up until 1905 when the country's penal code was reformed. Chen's film is a dramatisation based on a single photograph of one of the last performances of the punishment carried out on a convicted murderer Fou-Tchou-Le. This work examines how little how insignificant a life can be under the big societal machinery.

Hsu Che-Yu (TW) perfect suspect (2011) an animation which will be shown in this exhibition, he fakes the crime scene of a fictional community news event, is the truth absent following the corpse's existence? Or the murderer is actually hidden in the media which creates the illusion of being? This will be a hard-to-solve mystery between the viewers and the real truth.

Caro Trigo (ARG /FIN) presents a new performance which looks at death as traces.

Herwig Kerschner, Verena Kyselka, Chieh-Jen Chen and Che-Yu Hsu are part of the Dying Eyes project curated by Yeh Chia-Ming (Soundbody Art Lab). These work are examples of a project which looks into how the subject of death is experienced and communicated through video art and documentary film.

Details and information about the exhibition and other events involved in the Maassa Taivaassa project are available on the ”In the Earth, In the Sky” event page: maassataivaassa.fi 

Äkkigalleria 17

November 1^st – 4^th, 2012, from 1-7pm daily (Sunday until 5pm), free admission

Sammonkatu 7, Jyväskylä

The opening will be held on Hallowe’en (October 31^st) from 5 to 7 pm. 

This year, 2012, Äkkigalleria is the recipient of grants from the Art Council of Central Finland and the City of Jyväskylä. For this we are most grateful!

Maassa Taivaassa

At the end of October Äkkigalleria will be participating in a cross cultural exhibition series Maassa Taivaassa (In the Earth, In the Sky -Thoughts About Death) in collaboration with:

• Huoma - henkirikoksen uhrien läheiset ry
• Jyväskylän ammattiopisto
• Jyväskylän kaupunginkirjasto
• Jyväskylän seurakunta
• Jyväskylän taidemuseo
• Jyväskylän ylioppilasteatteri
• Keski-Suomen elokuvakeskus ry
• Keski-Suomen museo
• Keski-Suomen Tanssin Keskus ry
• Käpy - lapsikuolemaperheet ry
• Luovan valokuvauksen keskus ry
• Monikulttuurikeskus Gloria
• Suomen nuoret lesket ry
• Surunauha ry

Äkkigalleria will present a group exhibition including 11 international artists, more information will be published soon.