Äkki-haastattelu Maria Teerin & Janne Nabbin kanssa

Janne Nabb and Maria Teeri in front of Eila Kinnunen's painting in the dark

                                                                                       photo: Juho Jäppinen

Äkkigallerian haastattelu Maria Teerin ja Janne Nabbin kanssa sunnuntaina 7.4.2013.

Tervetuloa Äkkigallerian kuudenteen residensiin Jyväskylään Maria ja Janne!

Äkki: Työskentelette paljon erilaisissa tiloissa, millainen tila on Jyväskylä?

JN: Suoria katuja ja kaarevia rantateitä, aika pölyistä tähän vuodenaikaan, ja paljon vähemmän lunta kuin odotettiin olevan (Helsingissä on enemmän).

MT: Monet ihmiset ovat pysähtyneet ikkunan taakse gallerialle katsomaan, mitä tilassa on tapahtumassa, eli jyväskyläläisiä näyttäisi kiinnostavan muutokset kadun varsilla.

Äkki: Vietätte seuraavat viisi päivää työskentelemässä tilassa, johon pääsitte eilen ensimmäistä kertaa. Onko tällainen työskentelytapa haastavaa?

JN: On!

MT: Eilen oli innostuspäivä, ja tänään oli hieman ahdistavaa.

JN: Teimme viime kesänä Mäntän kuvataideviikoille samanlaisella aikataululla projektin, joten tilanne on osittain tuttu.

MT: Mäntässä materiaalia oli valmiina ja siitä oli jopa ylitarjontaa, mutta täällä materiaalit on etsittävä. Eli myös paljon uusia mielenkiintoisia elementtejä.

Äkki: Mitä ajattelette uudesta galleriatilasta. Tilahan on varsin pieni. Miten tila vaikuttaa työskentelyynne?

MT: Tila määrittelee aika paljon.

JN: Kun kuulimme, että kyseessä on pieni tila, niin ajattelimme, että sehän on helppo ‘täyttää’, mutta huomasimme, että tilan koko ei käytännössä vaikuta asiaan, vaan pieni ja iso tila vaativat omanlaisensa lähestymisensä, ja periaatteessa suuren määrän itse tekemistä.

MT: Tila oli aika sliipattu, eikä ollut helppoja tarttumapintoja. Eli ei ollut selkeitä ominaisuuksia, joihin tarttua, kuten esim. teollisuushalleissa tai vanhoissa betonisissa varastotiloissa.

JN: Ikkunoissa oli kultaiset teippaukset, seinät shampanjanväreissä, joten se tarjoaa oman mielenkiintoisen mailman.

MT: Paikka on myös mielenkiintoinen. Olemme pizzerian ja varamiespalvelun välissä, korttelin päässä kävelykadusta, mutta kuitenkin jo hieman irti keskustasta.

Äkki: Kuinka yleensä aloitatte projektin toteuttamisen? Onko käynnistyksessä tällä kertaa jotain erilaista?

MT: Työskentely alkaa monesti jostain löydöksestä.

JN: Se voi olla esimerkiksi materiaali tai ajatus.

MT: Tässä se on ollut ehkä enemmän tuosta tilasta lähtöisin.

MT: Normaalisti prosessimme on ehkä hieman pidempiaikaista, ja prosessi kehittyy edetessään.

JN: Tässä ollaan ehkä jatkettu jo olemassa olevan päälle, ja jouduttu vain toimimaan vauhdikkaammin. Meillä on nyt tavallaan uusi väripaletti käytössä.

Äkki: Te olette vakiintuneet työskentelemään parina. Ihmiset haluavat usein tietää, että kumpi on tehnyt mitäkin. Onko teillä pelisääntöjä?

JN: Se on hyvin tapauskohtaista. Joskus se lähtee ehdotuksesta, jompikumpi sanoo jonkun idean, ja sitten homma lähtee liikkeelle. Voi sanoa asioita ääneen ja joku vastaa.

MT: Vastaus ei tietenkään aina ole se mitä on itse odottanut. Ehkä noin kymmenen prosenttia ideoista kehittyy projektiksi asti.

JN: Ei meillä ole selkeitä pelisääntöjä, mutta se on hyvä, sillä näin prosessi pysyy käynnissä ja muuttuu ajan mittaan.

MT: Jos toiselta menee usko projektiin, niin toinen voi tuoda uusia näkulmia ja saada projektia taas eteenpäin.

Äkki: Edellinen residenssiparimme Camille ja Paul puhuivat paljon, että yhteistyö oli dialogia ja piirtäminen oli keskustelua toisen kanssa. Keskusteletteko te töiden kautta, onko kommunikointi työnne keskipiste?

MT: Kyllä se varmasti on.

JN: Koen materiaalit ja ideat keskusteluksi.

JN: Mutta pyrimme materiaaleilla ja ajatuksilla keskustelemaan myös kolmennen osapuolen, eli katsojan kanssa.

MT: Osa keskusteluista ei tietenkään aukea ulkopuolisille. Keskustelu on tärkeää ja vuorovaikutus pitää olla, se on työskentelyssämme keskeistä ja välttämätöntä.

Äkki: Pystyttekö enää työskentelemään itsenäisesti? Voiko tulevaisuudessa olla Janne Nabbin tai Maria Teerin näyttelyä?

JN: Me tavattiin vuonna 2004 ja ruvettiin tekemään yhdessä teoksia 2008, eli neljä vuotta oltiin ‘itsenäisiä’.

MT: Mutta alusta alkaen molemmat kyllä antoivat palautetta ja kommentoi toistensa tekemisiä.

JN: Teimme kyllä samansuuntaisia teoksia, samanalaisilla väreillä yms. Ja aloimme miettimään että eikö voisi sitten tehdä yhdessä...

MT: Mutta nykyisin ei ole enää tärkeää meille, että kumpi on mitäkin tehnyt, eikä se itsekseen tekeminen enää ole luonnollinen tapa toimia, vaikka koko ajan tehdään tietenkin myös omia asioita eri rintamilla.

Äkki: Millaisia esikuvia teillä on ollut vuosien varrella, ja vaikuttavatko ne tekemiseenne?

MT: Lainailemme paljon muilta taiteilijoilta, vaihtuvuutta ja inspiraation lähteitä on loputtomasti.

JN: Mutta jos sanoo jonkun tietyn nimen, niin se taika vähän haihtuu.

MT: Gerda Steiner ja Jörg Lenzlinger vuoden 2006 ARSsissa olivat inspiroivia meille, kun he työskentelivät yhdessä ja tekivät mielenkiitoisia projekteja.

JN: Vesa-Pekka Rannikko on myös yksi mielenkiintoinen tekijä, jonka teokset ovat tehneet vaikutuksen matkan varrella.

JN: Yllättävän monelta taiteilijalta löytää kuitenkin vaikuttavia asioita, joita muistaa vuosienkin päästä.

MT: Viime kesän Mäntässä oli myös paljon mielenkiintoisia tekijöitä ja teoksia. Ja näyttelyn idea oli siellä hieno, joka inspiroi tekemään jotain uutta. Ja dOKUMENTA 13 tietenkin…

Äkki: Kotisivuillanne on lainaus tekstistä, jossa sanotaan, että työskentelynne kierrätysmateriaalien kanssa voi johtaa usein epäsovinnaisuuksiin tai barbaarisiin uudelleentulkintoihin. Voisitteko hieman avata tätä ajatusta?

JN: Tämä oli yhden kuvataideprofessorin tulkinta meidän työskentelystä ja käyttämistämme materiaaleista.

MT: Jos käyttää uusiomateriaaleja, niin monitulkinnaisuus ja ‘väärinluku’ oikeastaan kuuluvat siihen prosessiin.

JN: Olemme koulutukseltamme maalareita, maalarin ei aina tarvitse perustella jokaista viivaa. Kun työskentelemme uusiomateriaalien kanssa, niin kaikilla materiaaleilla on historia, jolloin katsoja tekee erilaisia tulkintoja omien kokemustensa pohjalta. Mutta me käytämme niitä enemmän maalin tapaan.

MT: Tästä saattaa syntyä ajatus barbaarisista väärinluennoista.

Äkki: Huomasin, että kepit ja oksat toistuvat teoksissanne. Onko tämä sattumaa, vai onko taustalla jotain suurempaa? Mitä oksat merkitsevät teille?

JN: Minun mielestä ne toimivat aika monesti sellaisessa roolissa, että ne pitävät jotain esillä.

MT: Telineinä.

JN: Muoto on sellainen, että siihen on hyvä tarttua, kun esim. kävelee JKLssä kämpiltä gallerialle. Se on materiaalinen vastapari...

MT: ...kaikelle sille muovisuudelle.

JN: Että fengshui on kohdillaan. Niitä on helppo ottaa käteen ja mukaan.

MT: Minäkin noukin niitä aina matkoilta.

JN: Ehkä siinä pääsee jollain tapaa lähemmäs alkukantaisuutta.

Äkki: Suomalainen kielitutkija sanoi juuri, että kieliä opetetaan ihan väärin, ja sen sijaan, että kaikille opetetaan englantia, pitäisi olla mahdollisuus opetella monia erilaisia kieliä. Mikä on teidän suhteenne kieliin?

JN: Minun isäni on suomenruotsalainen, mutta meillä ei puhuttu ruotsia kotona. Mutta sain paljon tietoa konkreettisen käsillätekemisen kautta. Korjattiin ja tuunattiin pyöriä ja laitteita. Minä olen oppinut englanninkin tekemisen kautta.

MT: Minä olen aina ollut kirjallinen. Matematiikka, järjestelmällisyys ovat helppoja. Ehkä se tulee sieltä perheeni klassisen musiikin taustan kautta. En ole sinällään ‘innovatiivinen’, vaan tykkään järjestelmällisesti luoda asioita. Eli on erilaisia kieliä, jotka tarjoavat erilaisia tapoja havainnoida maailmaa.

Äkki: Mikä on ensimmäinen muistikuvanne väristä?

JN: Aika paha. Se on varmaan meidän lapsuuden kotipihan koristealtaan turkoosinsininen väri. Hyppäsin sinne ja vesi värjäytyi verenpunaiseksi. En muista tuota värjäytymistä, mutta muistan sen turkoosin värin.

MT: On paljonkin värillisiä muistoja. Sellainen värimuisto tulee mieleen, että piti maata sängyssä ja nukkua päiväunia, mutta ei halunnut. Ajankuluksi hieroin sormilla silmäluomia, ja siitä syntyi erilaisia mielenkiintoisia värimaailmoja.

Äkki: Entäs ensimmäinen muistikuva taiteesta?

MT: Minulla se varmaan liittyy musiikkiin, koska vanhempani olivat silloin muusikoita. Kuvataide on varmaan tullut kirjakuvituksien kautta ensimmäisen kerran.

JN: Isä oli kova rakentamaan ja hän rakensi meille jeepin, joka toimi ruohonleikkurin moottorilla ja sitten lautan, jolla seilasimme läheisen joen yli. Niissä on jonkinlainen vapaudentunne ja kokemus, että se olisi jotain, mitä itsekin nyt haluaisi taiteellaan tehdä. Jotain kokonaisvaltaista kokemista.

Äkki: Ja seuraaviin toivomme yhden sanan vastauksia:

Äkki: Väri

MT: Spektri

JN: Työkalu

Äkki: Prosessi

MT: Kehä

JN: Proseduuri

Äkki: Selitys

JN: Kulman…

MT: …takana

Äkki: Esine

MT: Kumppani

JN: Kvasiobjekti

Äkki: Materiaali

MT: Maali

JN: Kouriintuntuva

Äkki: Aika

JN: Hidastuu

MT: Syklinen

Äkki: Sana

MT: Peli

JN: Uudelleenlöytäminen

Äkki: Sound

JN: Metallinen

MT: Mustarastas

Äkkigalleria 18

 photo: Juho Jäppinen

Janne Nabb and Maria Teeri have just arrived for their week-long residency in Jyväskylä. They will be working on site at Yliopistonkatu 21 until their opening on Friday the 12th of April.
You are welcome to stop by to see the progression of their creation. Visits can be pre-arranged with Äkkigalleria (akkigalleria(at)gmail(dot)com) or directly with the artists.

Welcome to the opening on Friday April 12th 5-7pm.
Yliopistonkatu 21, Jyäskylä

Äkkigalleria 18, a 7-day residency

view of the installation by Maria Teeri and Janne Nabb

Äkkigalleria 18, Janne Nabb & Maria Teeri

Äkkigalleria 18 presents Janne Nabb and Maria Teeri an artist couple based in Helsinki. Janne and Maria are Äkkigalleria’s sixth artists in residency, and will be in Jyväskylä for our shortest residency yet: seven days. An ingenious pair of young artists, specialized in an array of mediums and disciplines will now spend one week outside of their studio to create something new and unexpected. The artists have been systematically working together for over three years. Last summer, their work was part of the Mänttä Taideviikot at Pekkilo and currently they are showing in the Reality Bites exhibition in the Museum of Contempoary Art Kiasma.  

Äkkigalleria 18 will show a new installation of work by Janne Nabb and Maria Teeri. The work for this installation will be made exclusively in Jyväskylä for the Äkkigalleria 18 exhibition. Everything will therefore be made within one week’s time. We hope that this added pressure will spur the artists into producing work which challenges their routine in creation.

This residency is in dialogue with last year’s spring residency by the drawing duet Camille Girard and Paul Brunet, who also produce their work together.  However, because Nabb and Teeri are of Finnish origin, they will not need to spend time/energy on culture shock and observation in same way as many of our foreign residency artists. This will allow the artists a more intense creation period to produce work which focuses on the moment of now.

Äkkigalleria 18,

Yliopistonkatu 21, Jyväskylä

Residency 05.04. – 12.04.2013

Exhibition 13. – 14.04.2013, klo 13–19

The opening will take place on Friday the 12th of April from 5 - 7pm.

Äkkigalleria 18

Äkkigalleria 18 will be a one-week artist residency in early April 2013. Two Finnish artists will be participating in this residency.

Interview with Camille Girard & Paul Brunet

-->

Äkkigalleria interview with Camille Girard & Paul Brunet on Sunday May 6^th, 2012.

Camille & Paul over looking Jyväskylä in the setting sun. (photo Juho Jäppinen)

Äkki: You are the recent recipients of the reputable Prix icart 2012, how has this sudden fame affected your lives as artists?

PB: The prize was a bit strange; it was more about the recognition and we were extremely happy to receive this recognition in Paris. So many people came and supported us. It was great. But nothing has really changed.

CG: It is a bigger prize to be chosen to come to Finland; more our style.  The competition was strange: the exhibition lasted only 4 hours. The jury came in chose the work and then it was over. But the party was really great, the students who organised the event did a fabulous job, and we are extremely grateful for all the support. But after the party everything is the same. 

Äkki: This is your first time in Jyväskylä and you arrived just in time for a very special Finnish festival: May Day. What are your first impressions of Jyväskylä (Finland)?

PB: well first of all it was a party.

CG: Springtime.

PB: Everything was just starting up, we met a lot of people, there were lots of parties (May Day, Graphica Creativa, openings) and we had to adjust to the climate. It was important to just walk into a store, for example, and look around. We did a lot of walking and looking.

CG: At home we don't really get out a lot and here we have been outside almost all the time.

PB: And especially because we had just spent the last 2 months inside working and drinking coffee. And here it is like a breath of fresh air.

CG: But our first impressions of Jyväskylä when we arrived; it was so strange to arrive here and find a city with such wide roads after riding the train through the forest and rural landscapes. But after walking around we can sort of recognize the landscape we saw from the train.

PB: It seemed like a really big city. With big block buildings, larges roads and a cold feeling. It is definitely not Quimper or Paris where the roads are so narrow and open spaces are rare, here there is so much space.

Äkki: Has your new environment influenced how and what you are drawing here?

CG: the last project we worked on everything was the same. All of our drawings were the same size, same colours: black and white and same subject matter. But those images were made with a specific goal for a particular exhibition.

Here, we have started a lot of drawings which we haven’t time to finish...

PB: we haven’t had time to finish YET, maybe…

CG:  ...but maybe they might just stay that way. And we have been using bits and pieces of found paper from here. When we work at home we know what is around us. Here we want to get out and see as much as possible and collect.

But I want to do something special with the gallery space. The exhibition probably won’t only be drawings. We don’t know yet…

PB: We have experimented with a lot of things here. We have just let everything go. No limits.

There is a huge part of the work, which is and will remain invisible. The books that we have seen here for example are present without being shown directly in this show. Everything that we have encountered has affected us even though it might remain unseen.

The subjects of our work are similar to what we work with at home, you can easily find a connection to what we are doing here. But the drawing is accompanied by a whole event. It includes music and food. We always want it to be more than just a medium. There is drawing, the object and the space in between.

Äkki: You have been officially working together since 2007 when you were still in Art School together. Do you ever work separately?

CG: Well, we don’t really do the same thing.

PB: Yes and no. We work together but it’s true, we don’t do the same thing. We share a lot of things but our perceptions are very different.

Sometimes it works and sometimes it doesn't. It is separate and not separate.

Äkki: I noticed that Paul, you have been reading about Vatanen in “The year of the rabbit” by Arto Paasilinna. Have you seen Paasilinna’s Finland here in Jyväskylä?

PB: mm. I don’t know, good question. Vatanen is someone mythical like Jesus. It is as if he were real or was once real. I have gotten to know Paasilinna more than Vatanen.  His writing is amazing, it is dramatic and hilarious and then it also quite sad. Like the episode where the two people who are unsuccessful at trying to hang themselves meet by chance, and are so happy in their common goal to commit suicide.

But we are in the city too much to be able to tell if this place is as Paasilinna tells. I don’t think I am able to see it yet. Maybe I see it in the people, I don’t know it is not so clear. 

But of course I see it; something of it. 

If I met him I would quit drawing and follow him for the rest of my life. His spirit is completely different. The language is a huge barrier, here we are just spectators. Maybe I meet him everyday and I just haven’t recognised him. But on the first of May we met people. They looked at us in the eyes and talked to us in Finnish with their faces close to ours, and we just had to say “sorry we don’t understand”, but they just keep on talking. It was quite intense.

Äkki: What importance or influence does literature have in your work?

CG: No I don’t think so, it does in my life generally speaking but it does not necessarily have a conscious effect in what I do with my drawings.

PB: You (Camille) read a lot more than I do. I read more comic strips. But here we read a lot. So the literature is quite present.

Reading is replacing music. Here we don’t have music to listen to with us. But it must be an influence. A sensation.

Äkki: One particularity about your work is that you make it together, at the same time, sharing, trading on and off. How much do you talk or discuss what you are doing or going to do before hand?

CG: We talk. And sometimes we talk about what we are doing and it works.

PB: But when we don’t talk it is good. The drawings talk for us. If we could talk well we might not need to draw. Sometimes we talk about it after.

The most important thing is to make a decision. And when it doesn’t work it is because we can’t decide. When we talk we fight.

CG: No, that is not true.

PB: But, it is easier when we talk after. We have different perspectives: We say lets go to the lake and one of us thinks we are going to the lake to draw and the other thinks we are going to the lake for a walk.

Äkki: The other day you described what you do as an exchange; an exchange between the two of you and also between you and the public. For you, drawing seems to be much more than what is happening on the paper. Could you talk a little bit about your experience of drawing and what it means to you?

PB: It’s something communist. It is something which we want to develop in drawing and in our relationships with others. A way of trying to understand things better, we share a glance, a meal there are many different kinds of exchange. And everything, all of our interactions influence us.

CG: we spend a lot of time looking at other peoples work, not necessarily art, but we are enriched by that.  There are different kinds of exchange. There is a kind of exchange within what we draw: what we decide to draw, and how we draw it. And then there are also other people who participate in our drawings. Exchange is teaching and learning.

Äkki: And what about your earliest memory of art or maybe of drawing?

PB: “Les maitres du temps” a fantastic animation. It's a story about a space ship which crashes on a planet. There is a little boy in the spaceship who has a ball which is a kind of Walkie Talkie with which he communicates with the mother ship. He uses it to communicate with an old man, who really is the boy as an old man, and this man helps him return. I used to watch it all the time, there were such strange animals in the film. I didn’t really understand it and that is probably why I watched it so many times. I really should  watch it again because I am starting to forget some of the details. It’s a film by René Lalloux, a very magical film.

CG: when I was really young, my parents used to have a special arts afternoon for my brother and myself. It was really just to give us something to do, but those were very special moments. It was really very important, yet quite simple at the same time.

Äkki: And now some one word/short answers:

Äkki: Material

CG: objects

PB: ephemeral, feet on the ground, paper pen.

Äkki: Colour

CG: light (lumière)

PB: red

Äkki: Process

CG: duration

PB: procession

Äkki: Explanation

CG: confusion

PB: emptiness

Äkki: Object

CG: subject

PB: a lot

Äkki: Place

CG: landscape

PB: space

Äkki: Time

CG: speed

PB: travel

Äkki: Talent

CG: work

PB: aptitude

 

Äkki: Future

CG: welcome

PB: now

Äkki: Art

CG: love

PB: joker

Äkkigalleria 15

Äkkigalleria welcomes artists Camille Girard and Paul Brunet for a 3-week residency here in Jyväskylä. The artists will begin working in a former clothing store Kauppakatu 5 from May 2nd until their exhibition, which opens on Thursday May 17th at 5pm.

Äkkigalleria 15 will show a new assemblage of work by this drawing duet. The exhibition is an interpretation of life in Jyväskylä. Bits and pieces have been collected, mulled over and/or drawn by these archaeologists of the present. Wooden buildings, cars and trees; the view of garbage containers and melting snow from their window; budding flowers and coffee spoons; a rock, a button, a torn piece of paper found in the gutter: fragments and traces of someone else's life fallen onto the artists' path. The artists observe and interact with these objects in an open-ended exchange integrating these elements into their lives.
What have the artists seen? Do we recognize these bits and pieces? The carefully drawn sites and places, although realistic, could not be confused with photographs. But that is beside the point. These images are about the time spent with them in a slow and meticulous conversation: between the artists themselves, the artists and their subject, their environment and the space between.

The exhibition is open Friday the 18th of May until Sunday the 20th of May from 1 – 7pm daily. Äkkigalleria 15 will be open during Yläkaupungin Yö, on Saturday the 19th, until 9pm.