Janne Nabb and Maria Teeri in front of Eila Kinnunen's painting in the dark
photo: Juho Jäppinen
Tervetuloa Äkkigallerian kuudenteen residensiin
Jyväskylään Maria ja Janne!
Äkki: Työskentelette paljon erilaisissa
tiloissa, millainen tila on Jyväskylä?
JN: Suoria katuja ja kaarevia rantateitä, aika
pölyistä tähän vuodenaikaan, ja paljon vähemmän lunta kuin odotettiin olevan
(Helsingissä on enemmän).
MT: Monet ihmiset ovat pysähtyneet ikkunan
taakse gallerialle katsomaan, mitä tilassa on tapahtumassa, eli jyväskyläläisiä
näyttäisi kiinnostavan muutokset kadun varsilla.
Äkki: Vietätte seuraavat viisi päivää työskentelemässä
tilassa, johon pääsitte eilen ensimmäistä kertaa. Onko tällainen
työskentelytapa haastavaa?
JN: On!
MT:
Eilen oli innostuspäivä, ja tänään oli hieman ahdistavaa.
JN:
Teimme viime kesänä Mäntän kuvataideviikoille samanlaisella aikataululla
projektin, joten tilanne on osittain tuttu.
MT:
Mäntässä materiaalia oli valmiina ja siitä oli jopa ylitarjontaa, mutta täällä
materiaalit on etsittävä. Eli myös paljon uusia mielenkiintoisia elementtejä.
Äkki: Mitä ajattelette uudesta galleriatilasta.
Tilahan on varsin pieni. Miten tila vaikuttaa työskentelyynne?
MT: Tila
määrittelee aika paljon.
JN: Kun kuulimme,
että kyseessä on pieni tila, niin ajattelimme, että sehän on helppo ‘täyttää’,
mutta huomasimme, että tilan koko ei käytännössä vaikuta asiaan, vaan pieni ja
iso tila vaativat omanlaisensa lähestymisensä, ja periaatteessa suuren määrän
itse tekemistä.
MT: Tila
oli aika sliipattu, eikä ollut helppoja tarttumapintoja. Eli ei ollut selkeitä
ominaisuuksia, joihin tarttua, kuten esim. teollisuushalleissa tai vanhoissa
betonisissa varastotiloissa.
JN:
Ikkunoissa oli kultaiset teippaukset, seinät shampanjanväreissä, joten se
tarjoaa oman mielenkiintoisen mailman.
MT:
Paikka on myös mielenkiintoinen. Olemme pizzerian ja varamiespalvelun välissä,
korttelin päässä kävelykadusta, mutta kuitenkin jo hieman irti keskustasta.
Äkki: Kuinka yleensä aloitatte projektin
toteuttamisen? Onko käynnistyksessä tällä kertaa jotain erilaista?
MT:
Työskentely alkaa monesti jostain löydöksestä.
JN: Se
voi olla esimerkiksi materiaali tai ajatus.
MT: Tässä
se on ollut ehkä enemmän tuosta tilasta lähtöisin.
MT: Normaalisti
prosessimme on ehkä hieman pidempiaikaista, ja prosessi kehittyy edetessään.
JN: Tässä
ollaan ehkä jatkettu jo olemassa olevan päälle, ja jouduttu vain toimimaan
vauhdikkaammin. Meillä on nyt tavallaan uusi väripaletti käytössä.
Äkki: Te olette vakiintuneet työskentelemään
parina. Ihmiset haluavat usein tietää, että kumpi on tehnyt mitäkin. Onko
teillä pelisääntöjä?
JN: Se
on hyvin tapauskohtaista. Joskus se lähtee ehdotuksesta, jompikumpi sanoo
jonkun idean, ja sitten homma lähtee liikkeelle. Voi sanoa asioita ääneen ja
joku vastaa.
MT: Vastaus
ei tietenkään aina ole se mitä on itse odottanut. Ehkä noin kymmenen prosenttia
ideoista kehittyy projektiksi asti.
JN: Ei
meillä ole selkeitä pelisääntöjä, mutta se on hyvä, sillä näin prosessi pysyy
käynnissä ja muuttuu ajan mittaan.
MT: Jos
toiselta menee usko projektiin, niin toinen voi tuoda uusia näkulmia ja saada
projektia taas eteenpäin.
Äkki: Edellinen
residenssiparimme Camille ja Paul puhuivat paljon, että yhteistyö oli dialogia
ja piirtäminen oli keskustelua toisen kanssa. Keskusteletteko te töiden kautta,
onko kommunikointi työnne keskipiste?
MT:
Kyllä se varmasti on.
JN: Koen
materiaalit ja ideat keskusteluksi.
JN: Mutta
pyrimme materiaaleilla ja ajatuksilla keskustelemaan myös kolmennen osapuolen,
eli katsojan kanssa.
MT: Osa
keskusteluista ei tietenkään aukea ulkopuolisille. Keskustelu on tärkeää ja
vuorovaikutus pitää olla, se on työskentelyssämme keskeistä ja välttämätöntä.
Äkki: Pystyttekö enää työskentelemään
itsenäisesti? Voiko tulevaisuudessa olla Janne Nabbin tai Maria Teerin
näyttelyä?
JN: Me
tavattiin vuonna 2004 ja ruvettiin tekemään yhdessä teoksia 2008, eli neljä
vuotta oltiin ‘itsenäisiä’.
MT: Mutta
alusta alkaen molemmat kyllä antoivat palautetta ja kommentoi toistensa
tekemisiä.
JN: Teimme
kyllä samansuuntaisia teoksia, samanalaisilla väreillä yms. Ja aloimme
miettimään että eikö voisi sitten tehdä yhdessä...
MT:
Mutta nykyisin ei ole enää tärkeää meille, että kumpi on mitäkin tehnyt, eikä
se itsekseen tekeminen enää ole luonnollinen tapa toimia, vaikka koko ajan
tehdään tietenkin myös omia asioita eri rintamilla.
Äkki: Millaisia esikuvia teillä on ollut
vuosien varrella, ja vaikuttavatko ne tekemiseenne?
MT: Lainailemme
paljon muilta taiteilijoilta, vaihtuvuutta ja inspiraation lähteitä on loputtomasti.
JN: Mutta
jos sanoo jonkun tietyn nimen, niin se taika vähän haihtuu.
MT:
Gerda Steiner ja Jörg Lenzlinger vuoden 2006 ARSsissa olivat inspiroivia meille,
kun he työskentelivät yhdessä ja tekivät mielenkiitoisia projekteja.
JN:
Vesa-Pekka Rannikko on myös yksi mielenkiintoinen tekijä, jonka teokset ovat
tehneet vaikutuksen matkan varrella.
JN: Yllättävän
monelta taiteilijalta löytää kuitenkin vaikuttavia asioita, joita muistaa
vuosienkin päästä.
MT: Viime
kesän Mäntässä oli myös paljon mielenkiintoisia tekijöitä ja teoksia. Ja näyttelyn
idea oli siellä hieno, joka inspiroi tekemään jotain uutta. Ja dOKUMENTA 13
tietenkin…
Äkki: Kotisivuillanne on lainaus tekstistä,
jossa sanotaan, että työskentelynne kierrätysmateriaalien kanssa voi johtaa
usein epäsovinnaisuuksiin tai barbaarisiin uudelleentulkintoihin. Voisitteko
hieman avata tätä ajatusta?
JN: Tämä oli yhden kuvataideprofessorin
tulkinta meidän työskentelystä ja käyttämistämme materiaaleista.
MT: Jos käyttää uusiomateriaaleja, niin
monitulkinnaisuus ja ‘väärinluku’ oikeastaan kuuluvat siihen prosessiin.
JN: Olemme koulutukseltamme maalareita,
maalarin ei aina tarvitse perustella jokaista viivaa. Kun työskentelemme
uusiomateriaalien kanssa, niin kaikilla materiaaleilla on historia, jolloin
katsoja tekee erilaisia tulkintoja omien kokemustensa pohjalta. Mutta me
käytämme niitä enemmän maalin tapaan.
MT: Tästä saattaa syntyä ajatus barbaarisista
väärinluennoista.
Äkki:
Huomasin, että kepit ja oksat toistuvat teoksissanne. Onko tämä sattumaa, vai
onko taustalla jotain suurempaa? Mitä oksat merkitsevät teille?
JN:
Minun mielestä ne toimivat aika monesti sellaisessa roolissa, että ne pitävät
jotain esillä.
MT: Telineinä.
JN: Muoto
on sellainen, että siihen on hyvä tarttua, kun esim. kävelee JKLssä kämpiltä
gallerialle. Se on materiaalinen vastapari...
MT:
...kaikelle sille muovisuudelle.
JN: Että
fengshui on kohdillaan. Niitä on helppo ottaa käteen ja mukaan.
MT:
Minäkin noukin niitä aina matkoilta.
JN: Ehkä
siinä pääsee jollain tapaa lähemmäs alkukantaisuutta.
Äkki:
Suomalainen kielitutkija sanoi juuri, että kieliä opetetaan ihan väärin, ja sen
sijaan, että kaikille opetetaan englantia, pitäisi olla mahdollisuus opetella
monia erilaisia kieliä. Mikä on teidän suhteenne kieliin?
JN:
Minun isäni on suomenruotsalainen, mutta meillä ei puhuttu ruotsia kotona.
Mutta sain paljon tietoa konkreettisen käsillätekemisen kautta. Korjattiin ja
tuunattiin pyöriä ja laitteita. Minä olen oppinut englanninkin tekemisen
kautta.
MT: Minä
olen aina ollut kirjallinen. Matematiikka, järjestelmällisyys ovat helppoja.
Ehkä se tulee sieltä perheeni klassisen musiikin taustan kautta. En ole
sinällään ‘innovatiivinen’, vaan tykkään järjestelmällisesti luoda asioita. Eli
on erilaisia kieliä, jotka tarjoavat erilaisia tapoja havainnoida maailmaa.
Äkki: Mikä on ensimmäinen muistikuvanne väristä?
JN: Aika
paha. Se on varmaan meidän lapsuuden kotipihan koristealtaan turkoosinsininen
väri. Hyppäsin sinne ja vesi värjäytyi verenpunaiseksi. En muista tuota
värjäytymistä, mutta muistan sen turkoosin värin.
MT: On
paljonkin värillisiä muistoja. Sellainen värimuisto tulee mieleen, että piti
maata sängyssä ja nukkua päiväunia, mutta ei halunnut. Ajankuluksi hieroin
sormilla silmäluomia, ja siitä syntyi erilaisia mielenkiintoisia värimaailmoja.
Äkki: Entäs ensimmäinen muistikuva taiteesta?
MT: Minulla
se varmaan liittyy musiikkiin, koska vanhempani olivat silloin muusikoita.
Kuvataide on varmaan tullut kirjakuvituksien kautta ensimmäisen kerran.
JN: Isä
oli kova rakentamaan ja hän rakensi meille jeepin, joka toimi ruohonleikkurin
moottorilla ja sitten lautan, jolla seilasimme läheisen joen yli. Niissä on
jonkinlainen vapaudentunne ja kokemus, että se olisi jotain, mitä itsekin nyt
haluaisi taiteellaan tehdä. Jotain kokonaisvaltaista kokemista.
Äkki: Ja seuraaviin toivomme yhden sanan
vastauksia:
Äkki: Väri
MT: Spektri
JN: Työkalu
Äkki: Prosessi
MT: Kehä
JN: Proseduuri
Äkki: Selitys
JN: Kulman…
MT:
…takana
Äkki: Esine
MT: Kumppani
JN: Kvasiobjekti
Äkki: Materiaali
MT: Maali
JN: Kouriintuntuva
Äkki: Aika
JN: Hidastuu
MT: Syklinen
Äkki: Sana
MT: Peli
JN: Uudelleenlöytäminen
Äkki: Sound
JN: Metallinen
MT: Mustarastas
No comments:
Post a Comment